Lumedemokratia
Lukaisinpa eilen Katja Boxbergin ja Taneli Heikan kirjoittaman pamfletin Lumedemokratia - Kun konsensus vei rahan ja vallan suomalaisilta. Varsin hyvä kirja, valotti paljon asioita historiasta, jotka minulle nuorena ovat aika pitkälti hämärän peitossa. Kirjoittajat käyvät lävitse 70-luvun vasemmiston aikaansaamaa Neuvostoliiton mielistelypolitiikasta seurannutta konsensusdemokratiaa ja sen aikaansaamaa ummehtunutta poliittista kulttuuria ja ilmapiiriä, josta ei olla päästy vielä edes nykypäivänä eroon.
Olen aika usein miettinyt, miksi Suomessa ei käydä kovinkaan avoimesti poliittista debattia, eikä varsinkaan ideologista sellaista. Poliittiset väittelyt koskevat aina jotain mitättömiä pikkuseikkoja, joilla ei ole kokonaiskuvan kanssa mitään tekemistä. Kirja selvensi, miksi näin on. Poliitikot haluavat tehdä päätökset kaikessa rauhassa suljettujen ovien takana, ja media on kiltisti mukana tässä. Toisinajattelijat ja totutun menon kyseenalaistajat leimataan häiriköiksi. Vaikka laskevat äänestysluvut ja yleinen pahoinvointi kertovat rankkaa faktaa siitä, ettei konsensusdemokratialla onnistuta muuttamaan yhteiskuntaa paremmaksi, tästä ei vaan jakseta välittää.
Toivottavasti kirja toimii Matrixin punaisen pillerin tavoin ja aukaisee ihmisten silmiä huomaamaan ja tunnustamaan nyky-yhteiskunnan ummentuneisuuden. Ainakin kirjoittajilla tuntuu olleen tällainen motiivi kirjan tekemisen suhteen. Jotenkin vaan epäilen, että yksi kirja ei korjaa usean vuosikymmenen aikana muodostunutta kulttuuria, vaan Suomi tulee kärsimään siitä vielä pitkään. Hienoa kuitenkin, että jotkut jaksavat sentään yrittää.
Kirjasta on otettu jo ainakin kolme painosta, joten ihan mukavasti tuntuu ihmisiä kiinnostavan aihe. Se löytynee hyvinvarustetuista kirjakaupoista ja näkyy myös päätyneen vapaasti jakoon The Pirate Bayn kautta.
Pillerit väärinpäin.
Niinpä olikin, korjattu.
Ja mitä äänestää Korhola, Hassi…puolestapa tietenkin. 2vko aikaa pelastaa vapaa internet.
Seuraava on pelottavinta mitä sananvapaudelle on koskaan tapahtunut Euroopassa maailmansotien jälkeen. Jiri Keronen kirjoittaa blogissaan:
http://keronen.blogspot.com/20…netin.html
Euroopan parlamentti äänestää 5.5. joukosta direktiivejä, jotka kulkevat nimellä ”Telecoms Package”. Käytännössä se, mitä Telecoms Package tekee, on koko Internetin luonteen muuttaminen fundamentaalisesti. Voimaantullessaan direktiivit aiheuttavat sen, että vapaiden Internet-yhteyksien sijasta ihmisille tarjotaan niin sanottuja ”kuluttajan käyttövalintamahdollisuuksia”, jotka merkitsevät käytännössä samaa kuin televisioihin myytävät kanavapaketit. Internetin käyttäjät eivät siis itse saa valita, mitä sivuja he käyttävät, vaan he voivat ainoastaan valita valmiista kokoelmista heille ennakkoon päätetyistä sivuista. Direktiiviroskaa kaupataan esittämällä, että se lisää käyttäjien mahdollisuuksia tehdä valintoja Internetin suhteen. Tämä johtuu siitä, että Euroopan unioni tykkää myydä päättäjille ja kansalaisille Neuvostoliittoa esittämällä, että se on Amerikka.
Olennaisin direktiivipaketin aiheuttama muutos on Internetin muuttaminen televisioksi, mutta sen lisäksi direktiivipaketti sisältää muita, pienempiä muutoksia, joita kaupataan samalla umpiruttuisella EU-retoriikalla vapaista markkinoista ja talousyhteistyöstä. Direktiivipaketti muun muassa sisältää direktiivejä, jotka antavat viranomaisille ja palveluntarjoajille oikeuksia vaatia itselleen tietoa siitä, miten informaatio liikkuu Internetissä. Direktiivipaketti myös pitää sisällään Ranskassa torpatun ”kolmesta poikki”-nettiyhteyden katkaisemisdirektiivin pan-eurooppalaisen version. Jo pelkästään direktiivipaketin ”pienemmistä pahoista” voisi kirjoittaa muutaman kirjan, mutta ne asiat, joihin direktiivipaketti kipeiten iskee, ovat demokratia, ekonomia ja ihmisoikeudet, eli asiat, joiden saralla EU ei ole ennenkään juuri loistanut.
Demokratian kannalta Telecoms Packagen suurin ongelma on se, että palveluntarjoajat, joilla ei ole minkäänlaista vastuuta mihinkään suuntaan, päättävät mitä kansalaiset saavat Internetistä lukea, seurata tai tutkia. Todennäköisesti kanavapaketteihin tulee kuulumaan suuria medioita, kuten esimerkiksi Helsingin Sanomat, mutta puolestaan pienten medioiden pääsy kanavapaketteihin on huomattavasti epävarmempaa. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että ihmiset saavat tietää asioista pelkästään sen, mitä suuret mediat päättävät heille kertoa. Internetin tarjoama mahdollisuus hakea nimenomaan sitä tietoa, mitä kukainenkin itse tahtoo, särkyy Telecoms Packagen myötä. Demokratiaan olennaisesti kuuluva kriittisyys ja avoimuus, jota Internet on tarjonnut, vaihtuu direktiivipaketin myötä äärimmäisen tehokkaaksi propagandakoneeksi.
Telecoms Package ei vaikuta ainoastaan yksityisten kansalaisten Internetin käyttöön, vaan myös yritykset kärsivät siitä. Yritykset ovat kasvavissa määrin riippuvaisia Internetistä ja Internetin käytöstä, joten Internetin rampauttaminen voi olla yrityksestä riippuen kuolettava yrityksen ekonomialle. Tämän vuoksi muun muassa Internetin ja tietotekniikan suuryritysten perustama The VON Coalition, johon kuuluvat esimerkiksi iBasis, Google, Microsoft, Skype ja niin edelleen, on arvostellut direktiivipakettia siitä, miten se halvaannuttaa rehellistä kilpailua ja haittaa teknologian kehittymistä.
Jos yrityksen sivuja ei ole valmiiksi räätälöidyissä kanavapaketeissa, eivät käyttäjät pysty käyttämään yrityksen palveluja missään muodossa, tai edes ylipäätään havaitsemaan, että yritys on olemassa Internetissä. Vastaavasti esimerkiksi raaka-ainetta etsivä yritys ei voi tutkia kattavasti kaikkia potentiaalisia raaka-aineen tuottajia, sillä yritys näkee ainoastaan ne sivut, jotka yrityksen kanavapakettiin on annettu. Internetissä mainostaminen ei riipu enää mainostajasta ja mainoksen näkijästä, vaan direktiivipaketin myötä väliin syntyy byrokratiaa tai korpotokratiaa.
Kolmas Telecoms Bullshitin ongelma liittyy molempiin ylläolleista. Nimittäin direktiivipaketti on vastoin Euroopan unionin omia perusoikeuksia, mikä käytännössä merkitsee EU:n perusoikeuskirjan artikloja 7, 8, 11 ja 16. Artiklat 7 ja 8 liittyvät Telecoms-direktiivipaketin kohtiin, jotka antavat viranomaisille ja palveluntarjoajille oikeuden vaatia itselleen tietoja siitä, miten tietovirta liikkuu Internetissä, sekä Ranskan mallin mukaiseen ”kolmesta poikki”-direktiiviin. Artiklat 11 ja 16
Artikla 11 koskee sanan- ja ilmaisunvapautta. Artiklan ensimmäinen kohta antaa oikeuden välittää tietoa täysin vailla viranomaisen puuttumista ja rajoista riippumatta. Telecoms-direktiivipaketti antaa viranomaiselle ja palveluntarjoajalle oikeuden päättää, mitä tietoa kansalainen pystyy Internetin kautta välittämään. Artiklan toinen kohta myöntää oikeuden pluralistiseen mediaan, eli monipuoliseen tiedonvälitykseen. Telecoms Package on tässä suoraan ristiriidassa kohdan tarkoituksen kanssa. Telecoms-direktiivipaketti aiheuttaa sen, että ainoastaan ne mediat, uutislähteet ja -toimistot, jotka palveluntarjoajat ja viranomaiset hyväksyvät, ovat ylipäätään käyttäjien saatavilla. Direktiivipaketin jälkeen pluralistinen media on prikulleen se media, jonka vallankäyttäjät sallivat ihmisille.
Perusoikeuskirjan artikla 16 tekee ekonomisen vapauden unionikansalaisen perusoikeudeksi. Käytännössä ekonominen vapaus merkitsee EU-tasolla EU:n neljää vapautta, eli tavaroiden vapaata kulkua, henkilöiden vapaata kulkua, palvelujen vapaata kulkua ja pääoman vapaata kulkua. Ainoa neljästä vapaudesta, jota vastaan direktiivipaketti ei riko, on henkilöiden vapaa liikkuminen; mikä johtuu arvioni mukaan pelkästään siitä, että ihmisiä ei voi downloadata netistä.
Direktiivipaketti aiheuttaa sen, että viranomaiset ja palveluntarjoajat, joita kukaan ei ole äänestänyt mihinkään tehtävään, saavat päättää, millä yrityksillä tai yksityishenkilöillä on ylipäätään oikeus toteuttaa palvelujen, pääoman ja tavaroiden kulkua Internetissä. Direktiivipaketin jälkeen viranomaiset saavat päättää, mitkä yritykset saavat tehdä Internetissä yhteistyötä minkäkin yrityksen kanssa, ja ketkä kansalaiset saavat minkäkin yrityksen palveluja käyttää. Direktiivipaketti mahdollistaa sen, että jopa täysin laillinen yritys voidaan yksinkertaisesti leikata pois Internetistä, mikäli viranomaisista sattuu tuntumaan siltä.
Vähän aikaa sitten Alexander Stubb vaahtosi, että on törkeää kutsua EU:ta Neuvostoliitoksi. Olen samaa mieltä. Orwellin dystopia on paljon lähempänä.
Lisätietoja:
http://www.blackouteurope.eu/
http://www.laquadrature.net/en/
Tuo kirja kuten muut vastaavat ovat ”mielipiteen” tasolla. Ne siis eivät johda konkreettisiin toimiin missään täsmäasiassa. Jos Suomen politiikan tyyliä ja sisältöä halutaan muuttaa, tulisi ottaa esille - vahvasti ja selvästi - pari faktoin todistettavaa hallituksen/presidentin laiminlyötiä tai valhetta. Se vaatisi esimerkiksi rajan vetoa velvollisuuden, hiljaisuuden ja valheen välillä, mikä olisi vaikea juttu. Juuri vastaavia rajoja häivytettiin suurella menestyksellä Kekkosen-Koiviston kausina. Tosi omitusta on, ettei tosi yritystä tilanteen muuttamiseksi ole tehty.
Enpä ole vielä lukaissut Lumedemokratiaa, mutta on selvää, että poliittinen päätöksenteko on pienen sisäänpäinlämpiävän eliitin käsissä, ja suuriin teemoihin paneutuva kansalaiskeskustelu on aika vähäistä. Toinen kysymys onkin sitten, miten asiaa lähdetään korjaamaan. Vinkkinä sanottakoon, että tilanne EI ainakaan parane Brysselin avulla.
Pitäisi saada paljon enemmän kilpailua eri hallintojärjestelmien välille. Ahvenanmaa voisi vaikka erota EU:sta ja itsenäistyä Suomesta, jolloin siitä voisi tulla näppärästi oma pohjoismainen veroparatiisi.
Lumedeokratia kirja on ihan ok, paitsi että yksi erittäin oleellinen tekijä - suomenruotsalaiset, RKP, suurkapitaali, upporikkaat säätiöt on tahallisesti jätetty pois?! Tämä vesittää suuresti ko. kirjan arvoa mielestäni. Miksikö näin on toimittu? Toinen kirjoittajista on käsittääkseni (Boxberg) suomenruotsalainen? Ja ainakin yksi kirjaa tukeneista tahoista on suomenruotsalainen säätiö.
Perussuomalaiset on ainoa eduskunnassa toimiva puolue joka avoimesti ajaa konsensuksen vastaista politiikkaa.
Yksi oleellinen asia joka parantaisi demokratiaa merkittävästi suomessa, olisi puolueiden kirjanpidon avaaminen julkiseksi.
Lisää kommentointia lumedemokratiasta löytyy blogistani.
Miten tuo ”konsensuksen vastainen politiikka” ilmenee?
Mihin Lumedemokratia-kirjasta unohtuivat Stiftelse för det tvåspråkiga Finland ja Upplysningsfonden ja muut Rkp:tä lähellä olevat säätiöt ja niiden taustavaikuttajat.
Lumedemokratia-kirjan kirjoittajat joutuivat harrastamaan itsesensuuria kirjan rahoittajan vuoksi.
Erikoista on myös se,että Lumedemokratia-kirjan kirjoittajat eivät ole havainneet että Suomessa yksi puolue on aina hallituksessa vaalien lopputuloksesta riippumatta. Kirjan rahoittaja edisti kirjoittajien itsesensuuria;)
Lumedemokratialla on oma Facebook-ryhmä
“ISOVELI VALVOO
Kielletään ravintola- ja parveketupakointi, happy hourit, mäyräkoirat, seksin osto, rasvainen ruoka, grillaaminen ja pudotetaan nopeusrajoitukset 70 km:iin tunnissa ja promilleraja 0,2:een. Autoihin alkolukot ja sateliittipaikannus, että voidaan valvoa ajokilometrejä, lihaville kalliimmat hoitomaksut, nostetaan viinan hintaa vaihteeksi.
SDP sanoi sen hyvin: en minä vaan me. Yksilön oma vapaus ei ole mitään. Ei yhteiskunta ole ihmistä vaan ihminen yhteiskuntaa varten. Muokataan ihminen sosialististen ihanteiden mukaan hyväksi kansalaiseksi. Mutta suomalainenhan tykkää, kun päätä silitetään niin, että luu paistaa. Kun itse ei tiedä, mikä on hyväksi, kyllä isoveli tietää.”
Tämän kirjoitin ennen eduskuntavaaleja,eipä ole mikään muuttunut.
Luin myös Lumedemokratian,loistava opus.
Lukekaa myös Ruotsalaisen Stefan Fölsterin ”Maailmanloppu on peruttu”
Siinä on loistavaa tekstiä kun nyt on ilmastonmuutos kaikkien huulilla ja kukaan ei saa kyseinalaistaa asiaa eikä keinoja,tehdään täysin älyttömiä päätöksia jotka vain lisäävät päästöjä ym.
Tämä maailma ja Suomi eritoten on yhden oikean totuuden paikka.
Jos et sovi ruotuun,olet sivuraiteella