Lukaisinpa eilen Katja Boxbergin ja Taneli Heikan kirjoittaman pamfletin Lumedemokratia - Kun konsensus vei rahan ja vallan suomalaisilta. Varsin hyvä kirja, valotti paljon asioita historiasta, jotka minulle nuorena ovat aika pitkälti hämärän peitossa. Kirjoittajat käyvät lävitse 70-luvun vasemmiston aikaansaamaa Neuvostoliiton mielistelypolitiikasta seurannutta konsensusdemokratiaa ja sen aikaansaamaa ummehtunutta poliittista kulttuuria ja ilmapiiriä, josta ei olla päästy vielä edes nykypäivänä eroon.
Olen aika usein miettinyt, miksi Suomessa ei käydä kovinkaan avoimesti poliittista debattia, eikä varsinkaan ideologista sellaista. Poliittiset väittelyt koskevat aina jotain mitättömiä pikkuseikkoja, joilla ei ole kokonaiskuvan kanssa mitään tekemistä. Kirja selvensi, miksi näin on. Poliitikot haluavat tehdä päätökset kaikessa rauhassa suljettujen ovien takana, ja media on kiltisti mukana tässä. Toisinajattelijat ja totutun menon kyseenalaistajat leimataan häiriköiksi. Vaikka laskevat äänestysluvut ja yleinen pahoinvointi kertovat rankkaa faktaa siitä, ettei konsensusdemokratialla onnistuta muuttamaan yhteiskuntaa paremmaksi, tästä ei vaan jakseta välittää.
Toivottavasti kirja toimii Matrixin punaisen pillerin tavoin ja aukaisee ihmisten silmiä huomaamaan ja tunnustamaan nyky-yhteiskunnan ummentuneisuuden. Ainakin kirjoittajilla tuntuu olleen tällainen motiivi kirjan tekemisen suhteen. Jotenkin vaan epäilen, että yksi kirja ei korjaa usean vuosikymmenen aikana muodostunutta kulttuuria, vaan Suomi tulee kärsimään siitä vielä pitkään. Hienoa kuitenkin, että jotkut jaksavat sentään yrittää.
Kirjasta on otettu jo ainakin kolme painosta, joten ihan mukavasti tuntuu ihmisiä kiinnostavan aihe. Se löytynee hyvinvarustetuista kirjakaupoista ja näkyy myös päätyneen vapaasti jakoon The Pirate Bayn kautta.
